Kuulumiset 2007

Kuulumisia 2008

2.8.

Eilen korkattiin tokon voittajaluokka. Saatiin kolmostulos pisteilla 221, luokassa sijoituttiin kolmansiksi. Tuossapa pisteet:

Paikallamakuu 10

Seuraaminen 9,5

Liikkestä istuminen 10

Luoksetulo 0

Ruutu 8

Hyppynouto 0

Metalliesineen nouto 8

Tunnistusnouto 7

Kauko-ohjaus 7

Kokonaisvaikutus 9

Tarkempaa analyysiä tulee loppuviikolla, nyt ollaan lähdössä Alajärvelle mummulaan pihaa vahtimaan. Mutta lyhyesti voi todeta, että hyvä maku jäi kokeesta. Tulos tuli, mitä vähän toivoinkin. Ykköseen olisi kuin olisikin ollut mahdollisuus. Näki siis, että ei se voittaja mikään mahdottomuus ole, jos kaikki onnistuu. Nyt kävi niin, että ne meidän murheenkryyniliikkeet onnistuikin jotenkuten, mutta varmat nakit, kuten hyppynouto (!) meni nollille. Siihenkin oli syyt, niistä lisää myöhemmin. Itse häröilin kehässä ihan miten sattuu, vääriä käskyjä ym. typeryyksiä. Luoksetulon nolla menee omaan piikkiin. Mutta oli Rokissakin puutteita. Sillä oli tänään vähän sellainen keskisormi pystyssä -meininki. Tuomari sanoikin, että tyypillinen hoffi.... Tekee jos vihtii ja tarpeeksi kovaa komentaa. Kaksoiskäskyjä piti siis antaa. Roki on Luukaksen syntymän jälkeen elanyt vähän pellossa, ja se kyllä näkyi...

Mutta siis paljon hyvää oli eilisessa tekemisessä. Tästä jatketaan seuraaviin kokeisiin, pitääkin laittaa ilmoa matkaan...

27.7.

Kummasti näin ennen koetta sivujen päivityskin on aktivoitunut... Ollaan käyty reenaileen häiriössä ja pikku hiljaa se on alkanut menna paremmin. Huomaa kyllä, että ollaan tehty viime ajat hommia vain omalla pihalla. Ja pari kertaa oon tehny liikkeet putkeen kokeenomaisesti ilman palkkaa välillä. Toisella kerralla meni jo paljon paremmin. Kaukokäskyissä tulee sama homma eteen, kuin avon aikanakin. Eli kun se on viimeinen liike, Rokia jo vähän tympii ja siinä on joutunut antamaan kaksoiskäskyjä. Tein tänään toisen kerran kovilla käskyillä, ja sitten meni hyvin. Ja heti sen jälkeen iso palkka, eli herkkua Cesaria. Ruutu on vaiheessa. Mutta tunnari onnistuu. On se kumma, oon puolitoista vuotta hinkannu omin (ja vähän muidenkin) opein tunnaria ilman tulosta. Nyt yksi konkareiden vinkki ja homma alkaa pelittää viikossa. On sitä vaan ite vielä ihan keltanokka. Mutta katotaan, seuraava päivitys varmaan vasta kokeen jälkeen. Tulokseen vois olla saumat...

23.7.

Ankaraa treenausta... Tai meidän mittapuussa... :D Koe on kohta viikon päästä ja meillä on vielä ISOJA ongelmia. Tai keskeneräisyyksiä pikemminkin. Oon aina ennen luokan ensimmäistä koetta hinkannu kaikki liikkeet viimeistä vaille valmiiksi, joten on aika virkistävää ja mielenkiintoista lähteä kisaan kokeilumielellä. ;)

Kaikkia liikkeitä vois tietysti viilata, mutta on meillä paljon hyvääkin. Kaukokäskyihin oon ihan tyytyväinen. Samoin luoksetulo pysähdyksineen on nopea ja hyvä. Ei kyllä sitä olla pitkään aikaan treenattu, ettei vauhti ennakoinnin myötä hiivu. Hyppynouto on kunnossa, samoin liikkeestä istuminen. Paikallamakuu on varma. Sitten ne viilaamiset: Metallinoudossa kapulan poimimisessa saattaa pyöräyttää tassullaan tms. En tiiä, kuinka iso virhe se on, mutta yritetään siitä päästä eroon. Seuraamisessa poikitukselle otetaan taas se kisoja edeltävä imutustreenikausi. Sillä asia aina vähän korjaantuu. (en jaksa alkaa opettamaan koko hommaa uudelleen) Ruutu voi onnistua täysin, tai sit mennä ihan pieleen. Rutiini puuttuu, eikä toistoja millään ehdi niin paljon tekemään ennen ensi viikon sunnuntaita. Ja sitten tunnari on ihan kesken. Alkuviikolla käytiin pitkästä aikaa häiriötreeneissä. Ja sain hyviä vinkkejä kokeneilta toko-konkareilta. Oon kyllä tienny itekin, että paineistan Rokia tunnarissa liikaa, mutta jotenkin vasta nämä kokeneet immeiset osasi avata tunnarin "filosofiaa" ja liikkeen herkkyyttä. Onneks Roki ei "mene pilalle" ohjaajan virheistä, vaan liikettä voi jatkaa myöhemmin taas "puhtaalta pöydältä". On niitä virheitä kyllä tullu tehtyäkin... Nyt oon sitten alottanu taas vähillä kapuloila ja tähän mennessä aina oma on tullu. Nyt on ollu neljä kapulaa mukana. Olen siis neuvojen mukaan peittänyt oman kapulan esim. irtoruoholla ja jättänyt muut kapulat näkyviin. Aikaisemmin olin kokeillut piilottaa kaikkia, mut se ei toiminu meillä. Tämä jostain ihme syystä toimii. En ois kyllä tätä ite keksinu koskaan kokeilla... Mutta jatketaan harjoituksia. Tulevaan kokeeseen tunnari jää kyllä ihan kesken, mutta toivotaan ihmettä...

Kotona ollaan nyt sitten treenattu lähinnä tunnaria, useita kertoja päivässä. Iltapäivällä mennään taas häiriössä treenaamaan ja ohjelmassa on varmaankin ruutua ja kaukokäskyjä ja seuraamisen korjaamista. Metallinoutoa pitäisi myös tehdä. Jännittää jo, kun ajatteleekin tulevaa koetta. Mutta toisaalta on kyllä tosi ihana mennä kisaamaan.  Onkohan mussa jotain vikaa... ;)

17.7.

Tasan kahden viikon päästä meillä olisi tokokoe edessä. Kaikkeen sitä pitääkin nokkansa pistää. ;) Treenattu ei olla hirveästi, kun ei oikeen ole ehditty. Mennään kuitenkin mittaamaan, mikä on tämänhetkinen taitotaso ja toivottavasti tulos saadaan. Ruutu voi mennä just nappiin, tai sit ihan pieleen. Samoin tunnari on edelleen vaiheessa. Liike voi onnistua, mutta saattaa Roki poimia vieraankin kapulan. Ja vaikka toisi oman, se saattaa ottaa suuhunsa sitä ennen väärän kapulan. Metallikapulaa Roki saattaa mälvätä, tai sitten ei. Eli ihan on auki, miten meillä menee. Saattaa mennä hyvinkin. Tai sitten ei. :D

Helteet on vähän koetellu Rokia. Uimassa ollaan kyllä käyty usein, mutta muuten Roki makoilee mieluiten sisällä. Aamulla vähän käydään kävelyllä, mutta kunnon urheilut on tauolla. Turkki on tippunut ihan täysin nyt helteiden aikana. Rokin hieno kauluskin on muisto vain enää. Ensi talvena sitten taas.

Mutta jatkamme treenailua. Pitää raportoida vaikka vielä ennen koetta, miten treenit ovat sujuneet. Nyt taas muihin hommiin.

20.6.

Tokokuvia viime sunnuntain hoffitreeneiltä. Kuvaajana Sanna Himanka.

15.6.

Hiljaiseloa nettisivuilla, vaan ei muuten... Pojan syntymän jälkeen nettisivujen päivitys on jäänyt vähän paitsioon. Aikaa ei kaikkeen riitä. Mutta touhua ja tohinaa meillä kyllä riittää. Luukas on alkanut ryömimään ja Roki saa välillä silmän välttäessä tassuhierontaa... Pahimmilta korvien kiskomisilta on onneksi vielä vältytty. Roki ei ole moksiskaan pienestä mynkeröstä, jota koira tuntuu kiinnostavan kovasti. Pitää kuitenkin jonkin verran tarkkailla tilannetta, onhan noilla meidän pojilla tuota kokoeroa melkoisesti. Mutta aina Roki on lapsista pitänyt ja hyvin homma näyttää edelleen pelittävän. :)

Tokorintamallakin tapahtuu. Treenamassa käydään viikottain Minnan ja Leevi-rotikan kanssa. Ja kotona reenaillaan lähes päivittäin. Viime sunnuntaina tokoiltiin alueen hoffiseurassa. Tarkoitus olisi ilmoittaa Roki elokuussa tokon voittajaluokkaan. Muuten olo on aika luottavainen, mutta tunnarin kanssa on ISOJA (!!!!!!!) ongelmia. Saa nähdä, mitä sille ehditään tekemään. Kaksi vuottahan sitä on jo hinkattukin... Vaikka tunnari olisi kesken, mennään varmaan siltikin vähän kokeilemaan elokuussa kisailua. Roki kyllä kapulan tuo, ja onhan siinä se mahdollisuus, että sattuisi ottamaan oman... ;) :D Onhan tuota viilattavaa vielä aika paljon, mutta tavoitteena on oikeastaan meillä päästä joskus starttaamaan siinä voittajassa ja saada joku tulos.

Terveyspuoli pelittää myös ihan hyvin. Rokin kanssa tehdään päivittäin puolentoistatunnin lenkit, eikä siinä mitään. Keväällä parin uintireissun jälkeen illalla meillä oli kuitenkin kolmijalkainen koira. En tiedä, mistä johtui. Olisiko kylmä vesi jotenkin vaikuttanut niveleen? Uintitekniikka Rokilla on ok, eikä viime kesänä ollut mitään ongelmaa. Käytiin kuitenkin varuilta hakemassa taas Cartophren-pistosten sarja. Onhan edellisestä jo 7 kk.

Ai niin, ja luonnetestiinkin Roki on ilmoitettu. Se on ohjelmassa vasta marraskuussa. Aikaisemminkin yritettiin, mutta täynnä olivat. Noh, äkkiähän aika menee. On kyllä mielenkiintoista nähdä, miten Roki eri tilanteissa toimii.

Kuvapäivityksiä on tulossa ihan justiinsa. :) Sain kivoja kuvia sunnuntain reeneistä ja niitäkin voisi lisäillä. Ja muitakin otoksia tästä kesän varrelta. Palataanpa asiaan huomenna... (toivottavasti)

7.4.

Eilen oltiin taas hoffiporukan kesken treenailemassa. Oli mukavata. Rokin seuraaminen on mennyt tauon aikana entistäkin vinommaksi, mutta nyt se oli vähän parempaa. Viime kerralla syöttelin sille nameja ja tein ihan alkeisjuttuja, ehkä ne auttoivat. Enemmänkin pitäisi nyt vain nameja syöttämällä muistuttaa siitä poikittamisesta, tai siis sen pois jättämisestä. Se kun toimii meillä parhaiten. Pari "imutus-kuuria" ja jo alkaa hurtta oikenemaan. Edelleenkin minulle itselleni on ihan täyttä hepreaa ne sivulle päin menevät askelet. Siis että milloin otan kaksi ja milloin ne lasketaan kolmeksi ja miten ne oikein kuuluu tehdä. Pitäisi nyt tehdä itselle selväksi se homma. Roki jollain lailla kulkee kyllä niissäkin mukana. Pakki on näpsäkkä.

Liikkestä istuminen on ok. Ja luoksetuloa kokeiltiin pitkästä aikaa nyt kisamaisesti. Se on hyvä, ei pidä tehdä kovin paljon nyt, ettei vauhti mene pois. Erityisesti maahanmeno oli tosi nopea, Roki jopa liukui maassa vähän eteenpäin. :) Ja sitten huilitauon jälkeen otettiin ruutua. Se on meille nyt niin kiva liike. Rokille tosiaan syttyi lamppu sen suhteen pari treenikertaa sitten. Se ymmärsi, että kartioilla on joku merkitys! Ja kun Rokin lamppu kerran syttyy (siihen voi mennä joskus aikaa... :D :D ), homma on sitten paketissa. Nytkin Roki juoksi ruutuun ihan mukavasti, vaikka ekalla kerralla jätinkin ruudun ihan tarkoituksella tyhjäksi. Vähän eteen se jäi, joten vahvistin oikeaa paikkaa pari kertaa alustalla ja sitten otettiin taas tyhjään ruutuun. Vitsi, oon tyytyväinen tuohon ruutuun, kun se loksahti kohdalleen.

Niin joo, paikallamakuukin otettiin. Pitkästä aikaa Rokin osalta. Oltiin reilu neljä minuuttia piilossa. Roki aluksi nuuhki pari sekuntia maata, mutta muuten makasi pää maassa koko ajan. Hyvähyvä.

Ja sit lopuksi tahkottiin vähän kaukokäskyjä. Niissäkin pitäis nyt selvittää, mitkä yhdistelmät voi tulla eteen voittajassa. Että voi sitten keskittyä vain niihin. On kyllä tekeminen noissa... Huhhuh. Ja jos etäisyyttä kasvattaa, ei onnistu ollenkaan. Roki kun on enemmän tuollaista kömpelöä ja rojahtavaa tyyppiä, niin se ei jaksa aina kiinnittää huomiota siihen, kuinka menee maahan. Ja jos se vain rojahtaa, liikkuu se sitten seuraavan liikkeen yhteydessä jonkin matkaa eteenpäin. Edelleen siis hinkataan sitä "hissimaahanmenoa".

Ja tehtiinhän me kaikkea ylimääräistä kivaa. Roki esim. sai kokeilla pk-voittajaluokan noutokapulan hakemista. Oli kapulan paino pojulle pieni järkytys, mutta kyllä se sitten kuitenkin sitä kantoi.

Tänään sitten melkein valmis koirahieroja Minna kävi taas hieromassa Rokin. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ei kuulemma ollut mitään pahempia jumeja, joitain pieniä kireyksiä. Nyt on taas hurtta vetreässä vedossa.

Ja nyt kun tuli tuota treenisepustusta, niin mainittakoon, että kotirintamallakin pyyhkii hyvin. Kun treenit aloitettiin uudelleen, on Rokille taas palautunut mieleen, että hihnassa ei vedetä, vieraiden tervehtimistä pitää odottaa omalla paikalla ym. arkielämän juttuja. Ja vauvan kanssa menee edelleen hyvin. Roki välillä esittää välinpitämätöntä, mutta sitten kuitenkin se aamuisin tai raksalta tullessaan käy iloisesti tervehtimässä pojan. Ja aika hyvin Roki hoitaa myös itkuhälyttimen virkaa silloin, kun vauva nukkuu ulkona vaunuissa. Kunnon "isoveli" siis. :)

Koekentille tuli kauhea kuume. Lueskelin eilen treenien jälkeen voittajaluokan sääntöjä ja kivasti alkoi mahassa kutkuttamaan... Toivottavasti Roki pysyy kunnossa, että päästäisiin kesällä kokeilemaan... 

2.4.

Treenien aika koitti pikemmin, kuin ajateltiinkaan. Roki vietti "kotikoiran" elämää muutaman kuukauden ja se riitti. Todettiin, että äijän ego kasvaa liian suureksi, ellei se saa viikottaista toko-annostaan. Joten aikaisemmin mainitut eläkkeet ja muut sohvalle jäännit on Rokin osalta peruttu.

Muutenkin kuuluu hyvää. Rokin lonkka on kunnossa tällä hetkellä. :) Se oireili jouluussa viimeksi, jolloin eläinlääkärissä käytiinkin. Se käynti oli ankea, ja ell oli aika pessimistinen esim. kisojen suhteen. Nyt kuitenkin tilanne on täysin toinen! En ihan tarkkaan tiedä, miten se on mahdollista, mutta Roki on sen jälkeen kuntoutunut täysin ennalleen. Siihen on varmaan kolme syytä:

1. Vauvan syntymän jälkeen tammikuussa aloitettiin vaunulenkit pikku hiljaa. Ensin kymmenen minuutta, sitten vartti, ym. Kunnes nyt tehdään jopa puolentoista tunnin lenkkejä. Roki on kuntoutunut samaan tahtiin, pikku hiljaa lenkkejä pidentämällä.

2. Talvella on ollut todella paljon lunta ja sitä on tullut koko ajan lisää. Tämän takia tiet ovat olleet aina pehmeät. Kovia ja liukkaita jäätikkökelejä ei ole ollut juuri lainkaan. Ja ne ovat aina ennen olleet myrkkyä Rokin jalalle.

3. Koirahierojaksi opiskeleva Minna on käynyt tekemässä taikojaan...

Treeneistä en jaksa nyt muuta sepustaa, kuin että voittajaa tahkotaan. Osa liikkeistä on hyvällä malliilla, osa vaiheessa. Ruudun suhteen Rokilla syttyi lamppu toissaviikolla! Jes, olin aivan fiiliksissä. Just nuo hetket, kun koira oivaltaa jotain, on niitä parhaimpia. :) Kirjoittelenpa paremmalla ajalla tokoilusta lisää, nyt taas muihin hommiin.

19.2.

Sivut ovat viettäneet pitemmän aikaa hiljaiseloa. Kuva saa kertoa, miksi.

Kuten näkyy, Roki on omaksunut hyvin tuoreen roolinsa kasvaneessa perheessä. Tosin ensimmäiset kaksi päivää piti mököttää, mutta sitten uusi tulokas kuului Rokin mielestä laumaan siinä missä mekin.

Jatkossakaan ei varmaan kovin tiuhaan tule päivityksiä nyt ainakaan vähään aikaan. :) Arki pyörii painollaan ja Roki kulkee siinä mukana. Kun lähdetään tunnin vaunulenkille, pääsee Roki irti juoksemaan pikkuteille. Kun on luppoaikaa sisällä, se saa etsiä palloa tai sitten vähän temppuillaan. Treenien aika tulee sitten taas joskus. Tällä hetkellä näin. :)

11.1.

Eiköhän nyt olla toivoteltu hyvää joulua jo tarpeeksi ja olisi aika uusille kuulumisille... Uusi vuosi on alkanut ihan mukavissa merkeissä. Roki on saanut virikkeitä ihan riittävästi, esimerkiksi vanha tuttu Rilla vehnäterrieri oli meillä omistajineen kylässä viikonlopun yli. Oli tosi mukava huomata, kuinka koirat tunsivat heti toisensa, vaikka olivat nähneet viimeksi viime kesänä. Touhua ja tohinaa sitten riittikin kovasti. Pikkuisen Rokin jalka otti rasitusta vierailun aikana, mutta päivän levolla siitäkin selvittiin. Nyt sitten, kun lunta on enemmän (= maa on pehmeä), ei lonkka ole vaivannut. Päinvastoin, Rokilla olisi virtaa vaikka muille jakaa. Ollaan tehty sellaisia sopivan mittaisia lenkkejä maastossa. Sellaisia, että lihasta tulee ja Roki saa juosta ja purkaa energiaansa, mutta "loppuun" sitä ei juoksuteta, eli lonkkaa ei rasiteta liikaa. Ja eipä ole Roki iltaisin linkannutkaan. :) Koko ajan olisi vain tuomassa palloa tai lähdössä ulos, eikä lenkeillä malttaisi kääntyä kotiinpäin. Hyviä merkkejä kaikki! :) Cartophren-kuuri siis takana. Särkylääkettä ei ole tarvinnut antaa, Rimadyl-resepti odottaa edelleen kaapissa...

Rokin aivojumpan puolesta ollaan lenkkien aikana otettu seuraamispätkiä ja kaikkea mahdollista (pysähtymisiä kaukaa ja odottamisia, suuntien opetteluja ym. ). Sisällä hirmupakkasten aikaan Roki oppi perinteisen "pam" - kuolee -tempun. Kyllä tuolle tokoa tarvisi saada mukaan kuvioihin, pari kertaa ollaan hallin pihassa käyty tankkaamassa niin, että Roki on ollut autossa. (siinä saman pihan yhteydessä on siis myös huoltoasema) ja Roki on päästänyt melkoiset aariat hallin nähdessään... Voi surkeus. Oma tilanteenikaan puolesta hallitreenailu ei onnistu vähään aikaan, joten pitää yrittää jotain muuta keksiä. Aina näitten oireettomien jaksojen aikana tulee se kaiherrus mieleen, että mitä jos sittenkin vielä joskus kokeiltaisiin voittajassa... (ei tästä ajatuksesta tunnun pääsevän yli millään! ) Mutta nyt eletään tällaista mukavaa ja rentoa eloa, ehkä jokin uuden tempun opettelu voisi tänään olla kuvioissa...

21.12.

Hyvää joulua!

toivottelee tonttupoika Roki perheineen

20.12.

Paljon on taas sattunut ja tapahtunut viime päivitysten jälkeen. Eikä niin mukaviakaan asioita.

Mukavaa oli kuitenkin se, että Roki täytti 9.12. kolme vuotta! Jee, onnea meidän pikku söpöliinille! Lahjaksi Roki sai tietysti perinteisen maksalaatikko-cesar-nakki-yms.. herkkukakun, joka katosi nautiskellen parempiin suihin.

Synttärien kunniaksi kaivoin kameran pitkästä aikaa lenkille mukaan ja näpsin hämärässä metsässä Rokista muutamia kuvia, jotta näkee taas vähän tuota ikäkehitystä.  Eivät mitään kuvien aatelia, mutta kyllä niistä Rokin ulkomuotoa näkee. Vuosi sitten Roki näytti tältä, joten jonkinmoista massivoitumusta on tapahtunut.

Sitten ne ei-mukavat... Eli Rokin lonkka alkoi taas vähän oireilemaan. Juuri sen verran, että osattiin kiinnittää asiaan huomiota. Kun maa meni jäähän, eikä lunta ollut maassa, Roki alkoi pitempien lenkkien jälkeen illalla makuulta noustessa keventää 1-2 askelta. Sitten lonkka taas vertyi. Taivuttelin sitä sitten yhtenä kertana ja huomasin, että Roki taivutellessa aristaa lonkkaa. Ei muuta kuin soitto eläinlääkärille ja pyydettiin aika kuviin. Rokilta kuvattiin sitten selkä ja lonkat uudemman kerran. Selkä oli ihan priimakunnossa, siinä ei ole mitään, mutta se lonkka on kyllä surkea. Tuossa vielä kuvaa, jos joku lonkkakuvista ymmärtävä haluaa asiaa tutkiskella. (minullekin saa muuten tulkinnoista laittaa sähköpostia, nyt meillä on vain yhden eläinlääkärin mielipide.) (kuva on vähän surkea, kun otettu ikkunaa vasten ja kaikenmaailman heijastuksia näkyy läpi...)

Viimeksi Cartophren-kuuri oli Rokille tosi toimiva juttu ja aloitettiin taas neljän pistoksen hoitosarja. Saatiin varuiksi resepti Rimadyl-kuuriin, jos sitä sen jälkeen vielä tarvitaan. Muutenkin puhuttiin mahdollisesta kivunlievityksestä ja sen tarpeesta sitten jatkossa. Nyt eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Roki kannattaa jättää suosiolla eläkkeelle ja lopettaa kaikki liian rasittava toiminta. Tyttöystäviä ei saa käydä enää moikkaamassa ja tavoitteellinen toko pitää jättää pois. Luvassa on siis rauhallista elämää ja rauhallisia lenkkejä pehmeällä alustalla, jotta lihaskunto säilyy, mutta nivel ei rasitu liikaa. Olihan se taas karua kuultavaa, ja pari päivää tunnelmat oli tosi maassa. Nyt ollaan kuitenkin sopeuduttu tilanteeseen. Haluan elää Rokin kanssa mahdollisimman normaalia koiranelämää, joten metsässä käydään edelleen ja välillä Roki saa vähän rymytäkin. (vähän vain...) Kuitenkin koko ajan liikuntaa ja sen määrää/rasittavuutta/alustaa pitää seurata lonkan tilannetta silmällä pitäen. Olisi sinne voittajaluokkaankin ollut todella mukava päästä starttaamaan kesällä, mutta ehkä sitten seuraavan koiran kanssa. Ei kuitenkaan kokonaan jätetä toko-harrastusta, koska Roki siitä niin paljon pitää. Ja minä myös. Mutta kyllä lonkkavaivaisen ja mahdollisesti oireilevan koiran kanssa kuitenkin se tavoitteellisuus ja kokeet ovat mielestäni kyseenalaista toimintaa. Ja tuleehan siinä sitten jo doping-säännötkin vastaan, jos Rokille joutuu särkylääkettä antamaan. Meillä Rokin terveys ja mahdollisimman monta oireetonta vuotta, ja sellainen normaali koiranelämä on kuitenkin  se kaikista tärkein juttu. Roki saakin pian paljon aivojumppaa osakseen, kun saamme perheenlisäystä ja myöhemmin pääsemme muuttamaan uuteen kotiin, jossa Rokille on puoli hehtaaria pihaa vahdittavana.

On tuo lonkkajuttu kyllä tosi sääli, kun luonteeltaan Roki olisi mitä mahtavin pakkaus. :/ Joskus Roki saa kaveriksi toisen uroshoffin, mutta on siinä kyllä uudella tulokkaalla isot saappaat, mihin hypätä...

Nyt noista lonkkakuvista on kulunu jo aikaa ja viimeinen pistoskin on annettu. Cartophren oli taas tosi hyvä juttu. Saas nähdä, kuinka kauan tällä kertaa sen vaikutus kestää. Viime kerta oli kesäkuun alussa ja siitä päästiin tänne saakka oireetta. Ell meinasi, että talvella, kun maa on kova, ei vaikutus kestä niin kauaa. Mutta sen näkee sitten. Tulisipa nopeasti kunnolla lunta... Roki on kuitenkin ollut todella touhukas ja iloinen ja ollaan vietetty oikein mukavia päiviä ulkoille ja rennosti ottaen.

14.11.

Höh, kun ei saa sivuja päivitettyä. Katselin noita vanhoja kuviakin ja olisi kyllä syytä saada uutta materiaalia sivuille. Roki on miehistynyt viime aikoina oikein toden teolla. Taas kun punnittiin, oli massaa tullut lisää. Ja karvaa. Voiko tosiaan ikä ja raksalla/tontilla vapaana olo tehdä niin paljon!? Kyllähän se siellä hiekkaa kaivaa, ja se kai tuota etuosaa kasvattaa aika tehokkaasti. On Roki ehkä vähän pyöristynytkin, mutta minusta on vielä aika hoikka poika. Vai kuinka paljon tuhti pohjavilla voi painaa… :D Karvan kasvuunkin veikkaisin tuota raksan pakkasessa iltojen viettämistä. Nyt kun olisi lähistöllä näyttelyjä…

Treeneissä ollaan käyty ehkä noin kerran viikkoon. Liikkeestä istuminen sujuu jo. En ole vaihtanut käskyä. Ruutuun menoa ollaan harjoiteltu. Nyt siinä on menossa se Rokille tuttu ennakointivaihe, joka tulee aina uutta asiaa opeteltaessa. Eli nyt se menee ruudussa itsestään maahan ilman käskyäkään. Tämä pitäisi saada pois (jää turhan etureunaan), ja yritän  nyt jatkossa palkata sen pelkästä ruutuun juoksemisesta heittämällä sille pallon tai lihapullan. Pitää vain olla nopea. Mutta ennakointi kyllä menee ohi, kuten aina ennenkin.

Ihan hyvin ollaan saatu harjoiteltua, enemmänkin pitäisi, mutta tässä tilanteessa vähäänkin voi olla tyytyväinen. Roki kyllä nauttisi tekemisestä, joten pitää yrittää senkin takia vähän tokoa puuhastella. Toiveissa on, että sitten jossain vaiheessa se voittajaluokka käydään korkkaamassa. Mutta siihen meillä ei ole aikatavoitteita.

Muutenkin menee ihan mukavasti. Roki viettää enemmän tai vähemmän aikaa raksalla, nyt ehkä vähemmän, sillä sillä on siellä vähän tylsää. Hienosti se kuitenkin jo omaa tonttia ja talonalkua vahtii. Eikä lähde muualle hortoilemaan, vaikka tonttia ei olekaan aidattu. Ollaan mietitty, että ehkä selvitään ilman pihan aitaamista. Lähimpään isoon tiehen on sopivasti matkaa ja meidän talo on pihatien päässä, joten ohikulkijoiden takiakaan aitaa ei tarvitsisi tehdä. Naapuriin on sen verran matkaa, että Roki ei välitä pihassa touhuilijoista mitään, eikä ole lähtenyt sinne tutkimusmatkalle. Tosin naapurustossa on kaksi Rokin mielestä äärettömään ihanaa spitziä (taisivat olla klein ja mittel), tyttösellaista, joiden juoksut voivat kyllä sekoittaa meidän äijän pään. Mutta turhapa näitä asioita on vielä miettiä, sillä muutto ei ole ajankohtaista vielä todella, todella pitkään aikaan...

Semmoista tällä erää. Jos saisin aikaiseksi, pitäisi niitä uusia kuvia ottaa Rokista mahdollisimman pian. Vielä täällä olisi vähän luntakin. Tässä nyt joku pokkarikuva aamulenkiltä parin viikon takaa. Silloin pakkastakin oli 12 astetta. Rokin mielestä siis täydellinen ulkoilukeli. :)

8.10.

Avattiin syksyn hallitreenikausi ja käytiin Lohtajan hallivuorolla treenaamassa. Oho, oltiinpa aktiivisia. Roki oli ihan innoissaan hallissa ja oikeastaan ihan tyytyväinen olen iltaan. Alku oli vähän hapuileva. Otin ihan ekaksi hyppynoutoa ja siinä eka kerta hallissa ja ylipäätään häiriön alla näkyi paljon. Hyppynouto ei sitten mennyt ihan nappiin, kun Käpsy oli Rokin mielestä paljon kivempi. Kolme kertaa meni ihan häröilyksi, kun Rokia kiinnosti enemmän esteen vieressä kameran kanssa istuva Käpsy. Neljännellä kerralla vasta oltiin Rokin kanssa samaa mieltä siitä, mitä oikein pitikään tehdä... Lopetin sitten siihen, vaikka palautus olikin vähän hidas. Mutta tuo oli kyllä just sitä hyvää häiriötreeniä, jota tarvitaankin!

Tehtiin sitten  seuraamisessa niitä paikallaankäännöksiä ja sivuaskelia ja peruutuksia ja yllättävän hyvin Roki käytti takapäätään ja korjasi asentoaan. Hyvähyvä. Ja sitten vähän taukoa.

Liikkeestä istumista tehtiin ja siihen Roki tarvii vielä vähän askelapua, muuten tuppaa jäädä seisomaan. (samantyylinen käsky? seis-istu?) Mutta otan nyt ihan reilusti pikku avun kanssa, että saadaan siihen varmuutta alusta lähtien. Ja taas vähän seuraamiskäännöksiä ja lopuksi ruutua, joka meni ihan mukavasti. Juoksutin Rokia namialustalla ruutuun ja lopulta jätin namit pois ja kävin viemässä sille palkan onnistuneen pysähdyksen ja maahanemenon jälkeen. Tuo oli kivaa. Viimeisellä kerralla heitin sitten lelun ruutuun Rokin mentyä maahan. Sepä siinä sitten olikin. Ensi kerralla liikkeestä istumista ja ruutua ja hyppynouto. Ja sit joku uusi juttu mukaan. Aattelin, että neljä liikettä per ilta vois olla ihan hyvä tahti tässä vaiheessa.

5.10.

Jahas. Elämä menee eteenpäin, vaikka päivityksiä ei olekaan tullut. Raksa ja muu hässäkkä vie liikaa aikaa nörtteilyltä. Treenattukaan ei Rokin kanssa liiemmälti ole. Lähinnä pientä kikkailua, lenkkeilyä ja raksan hietikoilla pelmuamista. Nyt kuitenkin jonkinmoinen treeni-into iski, ja päätin laitaa tähän itselleni ylös voittajaluokan tämänhetkistä tilannetta. Ehkä se auttaa kokoamaan ajatuksia sen suhteen, mitä nyt pitäisi alkaa tekemään.

Paikallamakuu pitäisi olla hallussa. Avoimeen luokkaan verrattuna vain aika kasvaa, eikä se ole ongelma. Ollaan kyllä treenattukin tuota neljää minuuttia jo aikaisemmin.

Seuraamisessa Roki osaa peruuttaa hyvin ja sivusuuntaankin askeleet sujuvat. Kaikki nopeudet ovat tuttuja ja paikallaan käännöksiä on tehty kovasti. Viilaamista tuossa seuraamisessa ja perusasennoissa ja niiden suoruuksissa riittää. Liikaa tiiviyttä pitäisi vähän siistiä ja paikallaan käännöksissä saada perä toimimaan paremmin. Mutta seuraaminen on Rokin mielestä mukavaa ja just nuo veivaamiset ees taas tuntuvat ainakin treenatessa olevan tosi mielenkiintoisia juttuja. Liikaa ei kuitenkaan saa hinkata, ettei ilo mene tekemisestä.

Liikkestä istuminen on joskus keskeneräisesti opeteltu BH-kokeeseen ja unohdettu (?) sen jälkeen. Näin ajattelin, mutta kokeilin tänään illalla lenkin jälkeen tuossa pihassa, ja niin vain se jossain Rokin kahden aivosolun kätköissä oli. (!) Toki varmuutta pitää saada paljon lisää ja pitää mielessä se, että tässä liikkeessä tapahtuu sen helppouteen nähden yllättävän paljon virheitä.

Luoksetulo on aika lailla kondiksessa. Seisomaan pysähtyminen voisi olla nopeampi koetilanteessa, mutta kovin paljon sitä ei voi treenata, että ei ala ennakoimaan. Maahanmeno tapahtuu nopeasti suullisen käskyn avulla. Loppupätkän vaihti tai sen puute voi olla ongelma. Paljon läpijuoksuja ja luoksetuloharjoituksia eri variaatioilla. Ja toki eteentulossa pitäisi viilata, sillä treenamattomuuden takia asennot ovat vähän vinoja. Se on kuitenkin korjattavissa.

Ruutu on aika lailla kesken. Sitä on tehty palasina jo jonkin aikaa, mutta treenaamisesta pitäisi saada järjestelmällisempää. Toistoja tarvitaan tosi paljon, jotta Roki oppii tunnistamaan ruudun ja ennen kaikkea sen oikean kohdan siellä. Se on ison koiran kanssa tosi tärkeää. Roki tykkää tällaisista vauhdikkaamista liikkeistä, joten tätä pitäisi treenata nyt enemmän ihan vain leikinkin vuoksi. Liikkeen loppuosa on aika hyvällä mallilla, seuraamiseen lähteminen toimii hyvin. Vaara on, että alkaa jossain vaiheessa ennakoimaa Mutta sitä ratkotaan taas sitten, jos niin käy…

Hyppynouto on valmista kauraa. Roki tykkää siitä kuin hullu puurosta. (Tulipa nyt viljavertauksia…) Vauhtia on mennen tullen, välillä kapulalle pitää pörrätä, mutta ei kuitenkaan pureskele sitä lainkaan. Tuo eteen tiiviisti, tokoon liiankin, mutta en halua sitä muuttaa.

Metallinouto on täysi mysteeri, sillä kapulaa ei vielä ole ollut. Roki on kuitenkin pentuna opetettu kantamaan erilaisia ja eri materiaalista olevia esineitä, joten en usko tästä suurta ongelmaa olevan. Nykyään se myös tuo käskystä kaikenlaisia tavaroita maasta, autonavaimista huulirasvapurkkiin (kokeiltu on). Metalliesineiden tai kovaa muovia olevien esineiden kantaminen ei kuitenkaan ole mieleistä, joten tässä pitää olla todella palkitseva ja kannustava, jotta vauhti ei kärsi. Se Rokilla ensimmäisenä tippuu tämäntyyppisissä sille tympeissä liikkeissä. Vaikka toisaalta nouto on sen mielestä kiva juttu. Saas nähdä.

Tunnistusnouto, huoh. ”Nouto, nouto, ihanaa, ihanaa, vauhtia, jeeeee!” tuntuu Roki ajattelevan tästä liikkeestä. Vauhtia paljon, nuuhkimista ei lainkaan. Nopeasti vain joku kapula suuhun ja kovaa kyytiä takaisin. Tätä on tahkottu pitkään ja hartaasti, mutta lamppu ei ole syttynyt. Sain sitten vinkin: miksi tehdä asiasta liian vaikeaa… Rokihan osaa tunnarin metsässä, se tuo tasan tarkkaan joka kerta oman kepin, vaikka sen heittäisi minne ryteikköön tai keppikasaan. Päädyinkin lähestymään tunnaria tältä kannalta. Käskynä on täll' hetkellä metsälenkkien kepinheittelystä tuttu ”tuo keppi”, joka tarkoittaa minunhajuisen karahkan löytämistä muiden keppien joukosta. Ok, tunnarikapula ei ehkä ole karahka, mutta tätä on pari kertaa kokeiltu, ja tuntuisi toimivan. Toistoja ja varmuutta ja käskyn muuttamista yksisanaiseksi tarvitaan.

Kauko-ohjauksessa ollaan treenattu kaikkia mahdollisia asennonmuutoksia lähietäisyydeltä. Voittajaluokassahan näitä kaikkia variaatioita ei ole tulossa. Pitäisikin keskittyä nyt ensin näihin helpompiin juttuihin, mutta toisaalta samallahan niitä opettaa kaikkia… Seisomisesta maahanmenossa Rokille on otettu uusi käsky ”down” tosi hitaasti ja rauhallisesti lausuttuna, jotta Roki malttaisi mennä ”taittumalla” alas, eikä sillä sille ominaisella rysähdystekniikalla… Se kun vie koiraa liikesarjassa kymmenisen senttiä eteenpäin. Lähietäisyydeltä onnistuu, näitä on treenattu aika paljon ruokakipolla ja muutenkin. Etäisyyttä pitäisi kasvattaa, mutta sitten maahanmenosta tulee heti se vauhdikas rympsis. Toistoja ja sopivaa viretilaa…

Olipa niitä liikkeitä paljon, mutta kyllä meillä paljon on myös jo tarvittavaa osaamista ja pohjatöitä. Nyt parin päivän aikana on vähän aloiteltu taas treenailua ja hyvältä tuntuu. Roki on ihan intona ja kun ollaan tehty (ajanpuutteen takia) vain lyhyitä treenipätkiä, jää sille tosi paljon "nälkää" seuraavaan kertaan. Torstaisin on taas Lohtajan hallivuoro, jossa saa sitten sitä häiriötä.

Mutta tuossa nyt lähinnä omien ajatusteni selventämiseksi tuo vuodatus.

Mitäs sitten... Se tuli nyt mieleen, että Roki on vähän kerännyt massaa. Oletettavasti ja toivottavasti myös lihasta... :P Lohtajan toko-kokeessa moni tuli sanomaan, että onpas Roki isontunut. Kotona piti sitten punnita poitsu ja painoa oli 39,8kg. Pyöreästi siis 40 kiloa! Jestas, painoa on kevättalvesta tosiaan tullut lisää. Ehkä lisääntyneen vapaana olon myötä myös sitä jyhkeyttä etuosaan.

Laitetaas lopuksi vaikka kuva Rokista nauttimassa oman pihan tuulista.

20.9.

Jippii! Tokon avoin luokka on nyt kahlattu läpi, viimeinen ykkönen on plakkarissa ja Rokin nimen eteen voi nyt liittää TK2-tittelin. Tänään Lohtajan kokeessa käytiin jännittämässä ja lopputulos oli hyvä, vaikka täpärälle meni... Viime kokeessa paineita ei ollut, mutta nyt oli vähän jo sellaista kiirettä, että pitäisi saada se viimeinen ykkönen alta pois ennen muita kuvioita. Ja sitä kautta sitten jännitti. Ja se taas näkyi pienenä säätönä ekojen liikkeiden aikana. Paikalla makuu oli 10 ja Roki pysyi hienosti, vaikka viereinen koira ylhäällä oli tepastellutkin. Seuraamisen 8 oli meille tuttu juttu: liian tiivistä ja hitaat istumiset. Sitten tuli yllätys. Liikkeestä maahanmeno on Rokille se kympin liike, jonka se suorittaa todella näyttävästi maahan tipahtamalla. Mutta eipä sitten jostain syystä tänään. En edes vilkaissut heti taakseni, sillä oletin, että sinne se ketoon tipahtaa, kuten aina ennenkin. Mutta pari askelta käveltyäni näin sivusilmällä, että siellä se Roki seisoo. Uusi käsky ja maahanhan se sitten tipahti. Valitettavasti toinen käsky tuli niin myöhään, että koko liike meni nollille. Tämä sitten sotki meikäläisen pasmat seuraavassa liikkeessä ja annoin luoksetulossa pysähtymiseen kaksoiskäskyn, vaikka samalla tajusin, että olisi se pysähtynyt ekallakin. Mutta kun korvien välissä vain takoi, että vitosia ei pysty nyt ottamaan... Luoksetulosta 7. Lopun Roki tuli hitaasti ravilla. Videolta näkyi, että otti pari laukka-askelta ja olisi tullut ihan normivauhdilla, mutta kentän laidalta kuulunut koiran rähinä sekoitti Rokin pasmat ja se tiputti raville. Mutta saatiin sentään se seiska. Sitten yritin vähän itseäni rauhoittaa ja lopettaa pisteiden laskemisen... Loput liikkeet menivät ihan hyvin, lopun sivulle tulossa oli kuitenkin aina jotain hitautta/häikkää, joka tiputti pisteen tai puoli. Noudossa Roki tuli eteen vähän vinosti, mutta muuten ok. Loppujen liikkeiden pisteet siis pelastivat tilanteen:seisomisesta 9, noudosta 9,5, kauko-ohjauksesta 9 ja hypystä 9,5. Kokonaisvaikutelma oli 10, sillä tuomarin mukaan Roki teki halukkaasti, häntä heilui koko ajan, ja se pysyi liikkeiden välitkin skarppina ja valmiina odottamaan seuraavia käskyjä. Mutta kyllä jännitti kehän laidalla ennen virallisten pisteiden varmistumista. Mutta niin vain sielä se riittävä 160 pistettä meille tuli. Huh! :) Oltiin lopuksi vielä kolmansia ja saatiin tästäkin keikasta pieno pokaali muistoksi.

Kotona Roki sai koko looran maksalaatikkoa ja muitakin herkkuja. Nyt on hyvä aloittaa valmistautumista voittajaluokkaan, vaikka sinne suuntaamme vasta (toivottavasti) joskus tulevaisuudessa. Aika näyttää. Ihan hyvällä mallilla monet liikkeet jo ovat, mutta katsotaan nyt ilman paineita, miten treenailu kaiken muun elämän keskellä onnistuu.

Lopuksi vielä kuva kokeen jälkeen päivän hoffiedustuksesta. Vasemmalla Sanna ja Luga, heille alokasluokan voitto ja TK1 taskuun. :)

9.9.

Viime kuulumisissa oltiin kovasti valmistautumassa tokokokeeseen. No ei se homma sitten ihan niin mennytkään. Sairastuin flunssaan kokeen alla ja olin sunnuntaina vielä niin huterassa kunnossa, että kokeeseen osallistuminen piti peruuttaa. Harmittaa, mutta eipä tuolle mitään mahtanut. Seuraavan kerran yritämme päästä kehänauhojen sisäpuolelle kuun lopussa.

Muuten päivät vierähtävät edellisten kuulumisten malliin. Roki pääsee raksalle ja on keksinyt siellä lempilelukseen vasaran... Toivottavasti tietää hyvää tulevalle metallinoudon opettelulle... ;)

30.8.

Hienosti kuukausi on vierähtänyt edellisistä päivityksistä... Meillä on elämässä nyt niin paljon muuta, että nörtteilyyn ei kerta kaikkiaan jää aikaa. Mutta nyt ehtii vähän tilannetta päivittämään.

Yksi suuri projekti on oman talon rakentaminen. Roki saa siis jossain vaiheessa viimein sen oman kunnon pihan vahdittavakseen. Vahdittavaa riittääkin puoli hehtaaria, joten siinä on Rokille hommaa. Illat ovat vierähtäneet tontilla ja Roki on tietysti ollut mukana. Hiekalla juokseminen hullun kiilto silmissä on erityisesti Rokin mieleen. Ja vauhdilla säntääminen aina sinne, missä jotain tapahtuu. Siellä, missä työskentelevät ihmiset kyykistelevät päät yhdessä ihmettelemässä vatupassin kanssa salaojien kallistuksia, on rykelmässä mukana myös yksi kiinnostunut hovawartin pää. Roki nyt myös vahtii tonttia ja on omaksunut tietyt rajat vahtimiselleen. Onneksi ne ovat myös oikeasti tonttimme rajat, joten ei varmaan kovin paljon tarvitse erikseen opettaa omaa pihaa. Ensimmäisen viikon se ei välittänyt vierailijoista mitään, mutta sen jälkeen kaikki tontille tulijat pitää ottaa vastaan kumeasti haukkumalla. Sen jälkeen toki juostaan luokse ja ollaan niin sylikoiraa...

Eli kuten voi päätellä, ei olla hirveästi ehditty Rokin kanssa treenaamaan tai tekemään sen kummempia lenkkejäkään. Aamulla ennen töitä Roki pääsee juoksentelemaan irti peltoteille, mutta useana iltana lenkit korvaa säntäily rakennustyömaalla. Ja hyvin näyttää väsyttävän. ;) Lohtajan kokeen jälkeen ollaan kerran käyty Minnan ja Leevin kanssa treenaamassa. Tehtiin avon liikkeet aika lailla kisamaisesti ja lopussa palkkana herkkuruokaa. Hyvin Roki tekee. Pieniä kauneusvirheitä on, johtuen juuri treenaamattomuudesta. Esimerkiksi noudossa kapulan luovutus eteen oli vino. Noita voisi ensi viikolla kokeilla liikettä pilkkomalla korjata, yleensä se auttaa nopeasti. Ja eipä tässä suuriin operaatioihin olekaan aikaa, sillä viikon päästä ollaan taas koekentällä kokeilemassa. Toivottavasti olisi viimeinen kerta avoimessa luokassa.

Kuvia ei ole päivitetty sivuille pitkiin aikoihin. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin heinäkuun kansioon muutamia kuvia Itä-Suomen ja Lapin lomakierrokselta. Tuoreempia kuvia en nyt jaksa päivittää, mutta tässä lopuksi vielä yksi tuore kuva Rokista raksahiekan kätköissä. Vahtimisilme on tuima. :D

30.7.

Ok, nyt ehtii vähän puimaan eilistä. Hirmu tyytyväinen voin olla Rokiin. Edellisestä kokeesta on jo melkein vuosi, ja eron tähän päivään huomasi tosi hyvin. Roki osasi liikkeet jo viime kesänä, mutta kisoissa häiriö sekoitti aina jonkin palasen. Yleesä Rokin virta vain kerta kaikkiaan loppui kaukokäskyjen kohdalla... Muutenkin välillä kehässä oli haahuilua ja muuta asiaankuulumatonta. Nyt puolestaan kisatilanne ja oma jännitys ei hirveästi vaikuttanut Rokiin. Poitsu teki töitä koko suorituksen ajan ja hyvin kesti virta loppuun saakka, vaikka pidin Rokin koko ajan liikkeidenkin välillä sivulla ja käskyn alla. Oli mukava mennä liikkeissä eteenpäin, kun koko ajan luotto koiraan kasvoi. :) Kyllä se vain toimi hienosti. Kyllä Rokin "pään kasvamisen" on huomannut ihan kotonakin, mutta noissa tilanteissa ehkä vielä enemmän. Toivottavasti ei jäänyt yhteen kertaan... ;)

Sitten pisteistä ja liikkeistä...

Paikallamakuu 10: Roki oli pari kertaa nostanut päänsä maasta ja katsellut ympärilleen, mutta laski sitten taas pään maahan. Maahanmeno ja istumaan nousu olivat kunnossa.

Seuraaminen 8: Roki jätti yhten istumisen tekemättä pysähtymisessä. Ja sitten liian tiivistähän tuo on tokoon... Mutta ainakaan Roki ei enää paina ja poikita ihan mahdottomasti. :)

Liikkestä maahan meno 10: Tämä oli tuttu juttu, Rokin varmoja liikkeitä.

Luoksetulo 8,5: Tuli nopeasti luokse, pysähtyi hyvin, ei toki ihan seinään, ja tuli sitten liian lähelle eteen. (mutta minä tykkään)  Olisivatkohan pistemenetykset tulleet noista. Nyt on pieni muistikatko tällä kohtaa... ;)

Liikkeestä seisominen 10: Tämäkin Rokille varmoja juttuja.

Nouto 10: Meni vauhdilla kapulalle, laukkasi takaisin ja toi eteen kohtuusuoraan. Minä tykkäsin (ja tuomarikin), vaikka uudet tokosäännöt toivoisivat vähän enemmän etäisyyttä luovutukseen...

Kauko-ohjaus 10: Tätä jännitin etukäteen, ja niin kuulemma jotkut yleisöstäkin. :) Mutta turhaan, Roki teki liikkeet skarpisti.

Hyppy 7: Haahuili hypyn jälkeen vähän esteen takana ja tarvitsi toisen käskyn istumiseen.

Kokonaisvaikutelma 10: Olisin kyllä tänä päivänä ja tästä suorituksesta antanut itsekin. :)

Yhteensä siis 185,5 pistettä. Meidän kaikkien aikojen parhaat pisteet. :)

Että semmoista. Tästä jatketaan, toiveissa olisi saada viimeinen ykkönen syksyn aikana ja sitten talvella siirtyä kokonaan voittajaluokan liikkeiden pariin.

Lopuksi muutama kuva eilisestä tokoilusta. Kuvat: Sanna Piilinen.

29.7.

Tosiaan Roki teki paluun tokon koekentille! Mahduttiin siis kuitenkin siihen Lohtajan kokeeseen, tuomarina Veijo Kinnunen. Tarkempaa analyysiä yritän ehtiä laittamaan huomenna, mutta tähän nyt nopeasti pisteet:

paikallamakuu 10, seuraaminen 8, liikkestä maahan meno 10, luoksetulo 8,5, liikkestä seisominen 10, nouto 10, kauko-ohjaus 10 (jee!), hyppy 7, kokonaisvaikutus 10. Yhteensä pisteitä 185,5 ja ykköstulos!

Hyvä Roki!!

21.7.

Kotona ei olla juurikaan oltu. Ollaan reissattu Kainuussa ja Lapissa ja muutoin oltu välillä Alajärvellä. Rokilla on siis normaalista arjesta poikkeavaa tekemistä riittänyt. Kuviakin ollaan napsittu niin kotona kuin reissussa. Jos intoa riittää, niitä pitäisi värkätä tuonne kuvasivulle.

Reissujen aikana mietin sitä, ilmoittaisinko Rokin heinäkuun lopun tokokokeeseen pitkästä aikaa. En millään osannut päättää, pitäisikö treenitauon jälkeen harjoitella enemmän, vai kokeillaanko nopeammalla tahdilla mennä kokeeseen.  Lauantaina sitten Alajärvellä päätin tehdä kaikki avoimen liikkeet ilman mitään palkkaa ja muuta viritystä. Ei juurikaan olla treenattu, vaan Roki on elänyt "pellossa". Kun sitten alettiin tekemään  hommia, teki Roki töitä lähes liikuttavalla innolla. Se oli aivan tohkeissaan, kun taas tokoiltiin kunnolla. Kaikki liikkeet menivät tosi hienosti, paitsi luoksetulo. Siinä pysähdys oli hieno ja tosi nopea, mutta Roki päätti nousta luokkaa ylemmäksi ja heittäytyi maahan minusta parin metrin päässä... :P En tiedä, miten tuokin sen päähän tuli. Voittajaluokan luoksetuloa ollaan treenattu joskus talvella muutaman kerran. Päätin sitten, että kisaan lähdetään, mutta jahkailin liian pitkään: koe oli jo täynnä. Mutta seuraavia koitoksia pitäisi sitten katsella... Elo-syyskuun vaihteessa olisi pari meille sopivaa koetta...

Tänään käytiin sitten ensimmäistä kertaa oikein kentällä treenaamassa. Eipä Lohtajalla ollut meille kovin paljon häiriötä, mutta toisaalta ihan hyvä aloittaa vähän rauhallisemmassa ympäristössä näin aluksi. Ensin kävin palkan kanssa läpi joitakin avon liikkeitä. Seuraamista olen oikaissut seurauttamalla aluksi namupaloja syöttäen jonkin matkaa. Se onkin auttanut. Ja sitten niitä muita liikkeitä, osin kisamaisesti. Mutta palkan kanssa. Ja tämän jälkeen Roki autoon huilimaan. Sitten oli vuorossa "kisamainen" treeni. Jätin kassin kentän laidalle ja annoin Rokin oikein kunnolla haistella purkin raosta Cesar-herkkuateriaa... Naminami. Ja sitten kentälle. Tein kaikki avon liikkeet välillä palkkaamatta, kehuja lukuunottamatta. Ihan hyvin Roki teki jopa pitkän palkattoman jakson jälkeen ne murheenkryyni-kaukokäskyt! Ja sitten viimeisen liikkeen jälkeen "vapaa" ja kassille syömään herkut. Meni hyvin. Paitsi treenata pitää suoria asentoja niin sivulla kuin edessäkin. Mutta kokonaisuuteen olin tyytyväinen. Ai niin, paikallamakuuta ei tehty. Sitä pitää myös kokeilla tauon jälkeen.

Liian usein ei aiota harjoitella. Koska Roki osaa avoimen liikkeet, pitää varoa, ettei se kyllästy. Nyt näyttää, että puolen vuoden treenitauko on vain tehnyt hyvää.

5.7.

Käytiin nyt sitten Kokkolassa KV-näyttelyssä piipahtamassa. Jännitti, mitähän me tiukalta tuomarilta saadaan, mutta niin vain punainen nauha meille ojennettiin, eli EH saavutuksena. Tuomari Marjo Järventölä oli todella mukava ja pätevän oloinen tuomari. Tiukka, mutta kuitenkin todella ystävällinen ja hymyilevä. Ei niitä yrmyjä  jakkupukutätejä, joita silloin tällöin näkee... Hän myös juoksutti koiria paljon ja arvosteli oikein ajan kanssa. Rokille saatiin oikein hyvä arvostelu, josta olen itse samaa mieltä. Arvostelu löytyy tuolta tulokset-sivulta. Tuomari vielä suullisesti kehuikin, että Roki on rakenteeltaa todella tasapainoinen ja liikkuu lennokkaasti ja  hyvin, mutta pehmeät välikämmenet ja holtittomat etuliikkeet ovat miinusta. Jepjep. Ai niin, ja oli arvostelussa maininta, että huulet voisivat olla tiiviimmät... Miten niin... ;) Avoimen luokan uroksissa Roki sijoitettiin lopulta kolmanneksi kahden ERI-koiran jälkeen.

Mutta oli siis oikein mukava reissu. Jotenkin kaikkien näitten terveys- ja rakennevastoinkäymisten jälkeen on itse alkanut arvioimaan Rokia todella kriittisesti. Katselin jopa näyttelysäännöistä noita H:ta alempia arvosanoja... Oli ihan hyvä nähdä, että tiukkakin tuomari kuitenkin piti Rokin ulkonäöstä ja rakenteesta, eikä rokottanut etujaloista EH:ta enempää. Sai itsekin taas vähän perspektiiviä tuolle oman koiran arvostelulle. Ja oikeasti kun kuvia jälkikäteen katsoi, niin onhan se Roki komea. 

Näyttelyssä oli niin mukavaa, että seuraavan kerran sitten taas heti ensi kesänä. :D

Alla yksi kuva näyttelystä. Näyttelykuvia ja muitakin kuvia kesän ajalta on tulossa sivulle toivottavasti huomenissa. Pitäis vaan vähän jaksaa värkätä...

3.7.

Oho, het oikeen kuulumisia!!

Loma on alkanut ja touhua riittää ihan mukavasti ilman nörtteilyäkin. Pitääpä nyt vähän viileämpänä päivänä kerätä tapahtumia ylös. Ei me kuitenkaan mitenkään hiljaiseloa olla vietetty.

Ensin jalkatilanteen päivitystä. Cartophren-kuuri on jo taaksejäänyttä elämää, mutta oli selkeästi paras tähänastisista hoitomuodoista. Eipä nyt helteillä olla kovasti urheiltukaan, mutta sellaiset normaalit pihassa revittelyt ja uimareissut koipi on kestänyt ihan hyvin. :) Kiva juttu.

Treenailun suhteen nyt helteillä ei olla tehty mitään isompaa, mutta kesäkuun puolella käytiin Minnan ja Leevin kanssa melko säännöllisestikin tekemässä jälkeä ja tokoilemassa. Olen jo aika tyytyväinen Rokin jälkitouhujen edistymiseen. Ollaan oikeastaan saatu nyt kiinni se, mikä menetettiin viime kesän jälkitauon aikana. Minultahan meni vuosi sitten jälkeen totaalisesti mielenkiinto ja ei treenattu sitä pentukesän jälkeen sitten ollenkaan. Nyt kuitenkin touhu on ollut mukavaa ja Rokikin tykkää. Se olisi varmaan aika hyväkin jälkikoira, koska se tykkää ajaa jälkeä, mutta toisaalta tekee sitä aika rauhallisesti ja tarkasti. Viimeksi matkalla oli jo kaksi kulmaa ja nameja epäsäännöllisesti keskimäärin joka viidennellä askeleella, välillä kahdella peräkkäisellä. Roki tsekkaa tyhjätkin askeleet ja korjaa itsensä jälkelle esimerkiksi kulmissa.

Tokossa ollaan vähän treenattu mitä milloinkin. Tokon avointa luokkaa lähinnä, jos siinä koittaisi mennä kisaamaan joskus. Pitäisi kuitenkin enemmänkin treenata voittajan liikkeita, koska niille on tehty jo aika hyvin pohjia, eika ne saisi nyt unohtua.

Muuten Roki on käynyt paljon uimassa, välillä metsässä lenkeillä. Helteillä ollaan tyydytty vain uimiseen. Yhdessä mätsärissä käytiin virkistämässä muistia kehäkäyttäytymisen suhteen, sillä meillähän on sunnuntaina Kokkolassa näyttely. Mätsärissä Roki esiintyi melko nätisti, mutta ehkä juoksemista voisi vähän harjoitella. Oli virkistävän erilainen ja tiukka tuomari, joka mainitsi heti Rokin etujaloista ja antoi siksi sinisen nauhan. Tuomari sijoitti Rokin kuitenkin sinisten neljänneksi, koska piti erittäin paljon Rokin takaosasta ja sivuttaisliikkeistä. Luonne ja turkki sai myös kehuja. Täytyy sanoa, että olin kyllä kerrankin mätsärituomarin kanssa samaa mieltä. Minusta takaliikkeet Rokilla on hyvät ja kulmauksiakin löytyy. Turkki OLI hyvä, mutta se sitten tippui, kuten aina ennen näyttelyä... Etujalathan Rokin rakenteessa on se näkyvin virhe. Ja kun Kokkolassa on hyvä ja tarkka tuomari, lähdemme hyvin matalin odotuksin matkaan. Jospa sieltä H meille paukahtaisi. Mutta on mukava nähdä muita hoffeja omistajineen ja varmasti tuttujakin on paljon paikalla.

Kuviakaan ei ole sivuille pitkään aikaan ilmestynyt. Lupaan, että niitä tulee parin päivän sisään...

7.6.

Kovin harvakseltaan tulee kuulumisia... Nyt ollaan kuitenkin vähän alettu jo treenaamaan. Missään virallisissa treeneissä ei olla käyty, eikä kentällä. Minnan ja Leevi-rotikan kanssa ollaan muutamia kertoja käyty tokoilemassa ja eilen tehtiin jälkeä! Kahdestaan se homma on ihan mukavaa ja vähän innostuinkin. Tein Rokille kaksi lyhyttä jälkeä. Alussa nami joka askeleella ja sen jälkeen harventaen. Toinen jälki oli ihan suora, toisessa jo kaarretta mukana. Kaarteessa nami joka askeleella. Eli tuollaisia "vauvajälkiä", sillä eipä olla tuota hommaa tehty Rokin kanssa yli vuoteen... Hienosti Roki kuitenkin muisti, mistä on kyse. Ajoi rauhallisesti, tsekkasi joka jälken, teki intensiivisesti häntä korkealla heiluen hommia. :) Hyvältä vaikutti. Sovittiin, että mennään viikolla uudelleen. Roki kyllä tykkää tuosta hommasta, ja kun se ei lonkkaakaan rasita, niin meille oikein sopivaa toimintaa.

Lonkkatilanteen päivitystä: Roki sai Cartophren-pistoksen ja kuuri jatkuu vielä kolmen satsin verran. Tuntuu, että tämä oli tähän astisista tropeista ehdottomasti paras! Roki on juosta remunnut pihamaalla kuin pahinkin riiviö, eikä ole ontunut iltaisin. :) Toivotaan parasta...

Vähän on ankeus iskenyt tuon tokoilun suhteen. Kun seuraa kesän tuloksia, huomaa, että vanhat tutut avoimen luokan kisakumppanit ovat kovaa vauhtia jo voittajassa porskuttamassa. Me jäätiin Rokin kanssa tuohon avoimeen luokkaan, kun talvella kisat piti kipuilun ja lääkekuurien takia perua. :/ Ja kun yhtään ei tiedä, päästäänkö koekentille enää koskaan... Ollaan kuitenkin treenailtu noita vanhoja tuttuja avo-luokan liikkeitä, jospa pääsisi vielä ne viimeiset ykköstulokset joskus hakemaan. Syksyllä olisi alueella paljon kisoja, joita voisi ajatella.

Mutta muuten Roki on söpöillyt ja ollut kaverina vanhaan tuttuun malliin. Ja sehän se tärkeintä onkin. :) Söpöilystä puheen ollen, ilmoitin Rokin Kokkolan näyttelyyn. Odotukset ovat aika matalalla (tuomari on tiukka, mikä kyllä ei ole huono juttu...), mutta kun ei olla käyty näytelmissä puoleentoista vuoteen, on ehkä aika käydä sekin puoli kokeilemassa. Ja Kokkolaa kauemmaksi ei oikein viitsi noitten missikisojen takia ajella... Mutta joka tapauksessa kiva päästä pitkästä aikaa virallisissakin kehissä pyörähtelemään. :)

11.5.

Taas lyhyt tilannekatsaus. Lyhyt siksi, että aika tahtoo tällä hetkellä mennä vähän muuhun järjestelyyn. Ei siksi, että mitään ei olisi tapahtunut. Päinvastoin.

Rokin kanssa ollaan käyty ensimmäiset metsälenkit, joissa se on saanut olla irti. Toki ihan lyhyitä, mutta voitolta nekin jo tuntuvat. Lisäksi remmilenkkien pituutta ollaan myös pikkuhiljaa lisätty. Pihassa Roki saa elää jo ihan normaalia hoffinelämää. Ja ei ole ollut pahempaa ontumista! :) Joskus makuulta noustessa Rokin ongelmalonkka on vähän kankea, mutta muutaman askelen jälkeen se vertyy. Ollaankin yritetty tehdä useita pieniä lenkkejä, mutta usein. Lisäksi haen Rokille vielä Cartrophen-pistokset, kunhan ehtisin tilaamaan ajan eläinlääkäriltä.  Lisäksi täytyy muistaa pitää lepopäivä esimerkiksi noitten metsäköpöttelyjen jälkeen ja muutenkin maltti mielessä.

Treenaamassa käytiin viime perjantaina. Ihan mukavasti tehtiin nyt juttuja. Nyt kokeilin luoksetuloa avoimen luokan malliin, sillä Roki saa jo juoksennella. Ei olla treenattu sitä kuukausiin kertaakaan. Nytkin kokeilin ottaa sen heti kisamaisena. Roki lähti kutsun jälkeen niin kovaa kyytiä luokse, että olin varma, että ei pysähdy. No, käsimerkki ja Roki stoppasi kuin seinään! Jes! Ja sitten taas laukalla luokse. Eteentulo oli vähän vino, mutta muuten tuli kyllä tosi hyvä mieli tuosta. Ilmeisesti tuota luoksetulon pysäytystä ei tosiaan kannata treenata kovin paljon, koska sitten Rokilla häviää vauhti. Ja kun se kerran tietää, mitä käsimerkki tarkoittaa, turha kai sitä on enää hinkata. Jos joskus kisaamaan päästään, en varmaan tuolle liikkeelle tee mitään. Seuraamista tehtiin ihan vauvakoiran tavalla, imutin Rokia makupalalla, jotta oikea paikka muistuisi mieleen ja poikittaminen vähenisi. Kokeillaan nyt tuota. Ei siitä ainakaan haittaakaan ollut...

Muuten Roki on taas iloinen oma itsensä. Loppuun vielä pari kuvaa sateiseltä metsälenkiltä. Roki on niin söpö (ja höntön näköinen...), kun sen huulet jää hampaiden väliin... :D

4.5.

Kirjoitetaanpa taas pitkästä aikaa kuulumisia. Roki on viettänyt leppoisaa "kotikoiran" elämää ja on siihen ihan tyytyväinen. Ja minäkin olen sopeutunut siihen, että Rokin kanssa ei mennä juoksemaan, vaikka jalka onkin parempi. Kortisonikuuri auttoi. Roki on taas oma iloinen itsensä, eli se ei ole kipeä. Se ei jää enää  jurpottamaan jonnekin nurkkaan, vaan etsii lelujaan ja haastaa leikkimään. :) Liikunnan puolesta ollaan tehty lyhyitä hihnalenkkejä. Irti Rokia ei ole lenkeillä vielä päästetty, koska siitä seuraa melkoista ryminää. Omalla postimerkkipihalla Roki saa jo toki olla irti, ja välillä ollaan käyty Markuksen vanhempien omakotitalon pihalla rymyämässä. Ei ole jalka tullut kipeäksi. Otetaan kuitenkin nyt varman päälle.

Treenaaminen on ollut minimaalista. Treenaaminen on vaikeaa lähinnä siksi, että taisteluleikkejä en uskalla vielä ottaa palkaksi. Ja namien kanssa ei oikein kaikkia liikkeitä viitsi harjoitella. Mutta jonkin verran kuitenkin. Joskus. Luoksetuloa, noutoa ja hyppyä ei olla kokeiltu ollenkaan. Vain noita rauhallisimpia juttuja. Ja sitten ajattelin, että voisi alkaa tekemään Rokille vähän jälkeä pellolle. Se ei ainakaan jalkaa rasita. Katsotaan, miten saan aikaiseksi. Ja jospa kohta tohtisi treenaillakin vähän enemmän. Vielä toivo elää, että saataisiin tokossa kisata joku päivä.

Mutta siis pitkästä aikaa noitten aikaisempien kuulumisten jälkeen on mukava kirjoittaa, että oikeastaan ihan hyvää kuuluu. :)

24.4.

Hiljaiseloa vietetty ja Roki on popsinut kortisonia. Olihan siinä vähän sivuoireita, esim. ekoina päivinä Rokia piti päästää ulos koko ajan tarpeille, Roki oli tosi väsynyt ja apaattinen ja loppuvaiheessa leuka alkoi loksumaan, outoa. Siis että hampaat kolisivat yhteen joka kerta, kun Roki sulki suunsa. Alaleuan lihaksissa ei tuntunut olevan mitään jäntevyyttä. Kun kortisonia alettiin vähentämään ohjeiden mukaan, oireetkin vähenivät. Eilen kuuri loppui, mutta eipä tuosta lonkasta osaa mitään sanoa. Ei se kipeä ole, ja kestää ihan hyvin taitella ja venytellä. Mutta toisaalta eipä olla liikuttu juuri lainkaan. Nyt pitääkin sitten lähteä pikku hiljaa ja tosi varovaisesti etenemään. Tänään käytiin jo hurja 500 metrin hihnakävely köpöttelyvauhtia...

Välillä tuo lonkkatouhu ahistaa enemmän, välillä vähemmän. Huokaus.

Ja toki hoffitreeneissä tänään käytiin. Siellä Roki kävi seuraamassa henkilöryhmässä kahdeksikon, tehtiin vähän kaukokäskyjä ja sepä oli sitten siinä. Roki pääsi lepäilemään autoon. Mutta oli mukava jutustella muitten kanssa ja mukana oli tällä viikolla uusiakin tulokkaita.

Kuvassa on osa koirista paikallamakuussa. Rokia ei löydy kuvasta, mutta Roki täysveli Lenni on etummaisena. Paikallamakuun asento voi näköjään olla periytyvää... :D :D

Kuva ei ole sattumaa, vaan ihan oikeasti veljekset jurpottavat paikallamakuussa AINA samalla tavalla. Pengoin noita vanhoja kuvia, ja joltain aikaisemmalta treenikerralta löytyi kuva paikallamakuusta, jossa on sekä Roki että Lenni. Veljekset erottuvat omintakeisella tyylillään muista, hieman ylväämmän oloisista hoffeista... Roki alla oikealla. Kuva on vähän kökkö, mutta pitihän se vielä todisteeksi laittaa. :)

9.4.

Rokin lonkan suhteen on taas otettu askel taaksepäin. Levossa ollessa ja pienillä lenkeillä jalka kestää hyvin, mutta liikunnan lisäystä se ei yhtään kestä. :( Niinpä saatiin taas eläinlääkäriltä täyskielto kaikkeen toimintaan: Ei saa lenkkeillä, ei saa treenata eikä edes päästää ulkona irti. Kuulemma tällä hetkellä Rokille oivaa toimintaa on katsella ikkunasta, kun lumet sulavat... Lisäksi nyt kokeillaan lievittää nivelalueen tulehdusta kortisonikuurilla.

Höh. Roki on niin kovin söpö, mutta vähän rampa. Noh, telkkarin katselu yhdessä sohvalla lojuen kyllä onnistuu ja sitä saadaan tehdä ihan niin paljon kuin huvittaa. :) Kuka vain lähtisi viemään minua ulos juoksulenkille... ? Ja haluaisin treenata tokoa! Tässä alkaa hiipiä mieleen ajatus pentulistan vakavammastakin kyttäyksestä...

31.3.

Rokin kuulumisia on jo moni kysellyt. Edellisten kuulumisten jälkeen Roki on käynyt useamman kerran hoidettavana. Lonkka on pysynyt paikallaan ja se on ok, mutta lihasvammat ovat jatkaneet oireilua. Jalka ei ole ollut kunnossa. Pitkään mentiin vain pienillä pissatuslenkeillä, mutta liiikuntaa on vähän kerrallaan lisätty. Nyt ollaan tehty jo ihan mukavia lenkkejä. Viikonloppuna kävin jopa hiihtämässä hangilla Rokin kanssa, jotta nähtäisiin jalan kunto. Kyllä se tuollaisen rankemman lenkin jälkeen ontui, mutta yllättävän vähän. Tänään sitten taas Roki kävi taas hoidettavana ja oli ihan positiivisia uutisia. Jalkaan on alkanut tulla uudelleen lihasta, joten Roki käyttää sitä ihan hyvin. Vielä siellä on jänne- ja lihasvammoja, mutta niitä taas korjattiin. Liikuntaa voidaan lisäillä ja seurata tilannetta. Tänään Roki käytiin kauttaaltaan läpi, eikä mitään jumeja ollut muualla. Roki siis kuulemma liikkuu tasapainoisesti ja vapaasti. Ja kyllä sen on huomannutkin. Poitsu ei myöskään ole kipeä, sillä se on taas oma vallaton itsensä. Katsotaan, kuinka tilanne etenee. Kyllä tämä tästä.

Muita kuulumisia ei siis jalkaongelmien takia juuri olekaan. Treenit ollaan jätetty väliin. Perjantaisin ollaan kyllä käyty hoffien omissa treeneissä hallilla, kun sellainen ylellisyys saatiin tällekin alueelle järjestettyä. :) Viimeksi menikin tosi hyvin. Kisat alkoivat vähän jo mielessä siintää, mutta ehkä nyt pitää keskittyä vain Rokin kuntouttamiseen.

Lopuksi vielä tuoreita kuvia eiliseltä.

12.3.

Käytettiin Roki eilen hierojalla. Jalka oli sijoiltaan ja kaikki lihakset ja jänteet väärillä kohtaa. Rokin D-lonkassa se lonkkkanivelen malja on niin matala, että jalka voi helpommin venähtää sijoiltaan. Hieroja laittoi sen paikoilleen, mutta ei ole mitään takuita siitä, kuinka nivel nyt pysyy paikallaan. Eilen hierojalla se jo luiskahti takaisin väärään asentoon, mutta korjattiin uudelleen. Nyt pari päivää jalka on kuulemma kipeä, mutta sen jälkeen pitäisi olla normaali. Jos ei ole, sitten jalka on taas vinksallaan ja pitää kokeilla uudelleen. Toisaalta siis hyvä, että mitään jalassa ei ollut kokonaan rikki. Pelkäsin nimittäin esim. polvivammaa. Mutta toisaalta masentavaa oli se, että vika oli kuin olikin lonkasta johtuva. Eli saadaan nyt sitten jatkossa varautua vastaavanlaisiin juttuihin. Se lonkkavika kun ei mihinkään korjannu.

Se, että meidän piti lopettaa agility oli ankeaa. Haaveet PK-puolesta heitettiin myös haikeasti romukoppaan. Eikä se mitään, vaikka Roki ei kisakentille enää koskaan menisi. Mutta ajatus siitä, että Rokista ei koskaan olisi  kaveriksi kunnon juoksulenkeille on ihan musertava. Eikö me saada elää ollenkaan normaalia elämää aikuisen koiran kanssa? Ensin mentiin pentuaika ja sitten, kun paras vaihe oli alkamassa, hypättiin suoraan vanhan koiran elämään. Ei kaksivuotiaan koiran kanssa kuuluisi joutua katsomaan ontuuko se vai eikö onnu, ja annetaanko kipulääkettä ja kuinka paljon.

Tätä kipuilua/ei kipuilua, ontumista/ei ontumista on jatkunut nyt joulusta lähtien. Ei vaan jaksa enää.

Pitäisi yrittää nyt vain toivoa parasta. Eihän tässä mitään muutakaan mahda. Toivottavasti parin päivän päästä olisi jo vähän valoimmat tunnelmat. Hieroja ainakin sanoi, että kunhan jalka paranee, se kestää juoksulenkit ja hankikävelyt ihan hyvin. Ja itse asiassa sitä lihasta pitääkin hankkia lisää tukemaan niveltä. Pitää nyt vain malttaa vielä odottaa...

9.3.

Ei ole tullut kuulumisia kirjoiteltua, sillä mitään ei ole tapahtunut eikä mitään olla tehty. Syynä on se jalka, joka ei ole kunnossa.  Pienet kävelylenkit menivät ok Rimadyl-kuurin aikaan, mutta kuurin loputtua tilanne on ennallaan. Eli jalka vaivaa. Liikunta on pidetty tosi vähäisenä ja jalka tutkitaan kunnolla. Keskiviikkona mennään aluksi kokeilemaan hieroja-jäsenkorjaajaa ja sitten katsotaan eläinlääkärikäyntiä. Toivottavasti ei olisi mitään vakavaa. Netistä ei pitäisi lukea koiran jalkavaivoista, sillä käy samoin kuin lääkärikirjaa lukiessa: oireet sopivat ties mihin toinen toistaan vakavampaan juttuun... No toivottavasti jalassa ei olisi isommin mitään vialla... Voi meidän pikkuista rakasta hovaronttireppanaa. :´(

Mutta jotta ei ihan surkutteluksi menisi, täytyy mainita perjantain hoffitreffeistä. Eli saatiin perjantaina mahtava lössi hoffeja kasaan tänne Kannukseen. Oli mukavaa nähdä 13 hovawarttia hallissa samalla kertaa. Ja saatiin otettua hienosti ryhmäposeerauskuvia, jossa rontit omistajineen ovat rivissä vieri vieressä. Ja ihan ilman mitään pörinöitä. Turhia ovat ennakkoluulot hoffien rähinästä! :)

Ja mukavaa on ollut myös naksuttelu Rokille. Roki on selvästi hiffannut homman idean ja alkaa tarjota mitä erilaisimpia käyttäytymismalleja naksun ja nakkipalat nähdessään. Läähätys käy hetken kuluttua jo tosi kovalla, niin tiukille pienen koiran pikku aivot joutuvat. Kivaa touhua. :)

1.3.

Nyt Rokin jalkatilanne vaikuttaa jo ihan hyvältä. Ollaan jonkin verran lenkkeilty, eikä jalka ole oireillut. Ei ole ontumista, eikä levon jälkeen mitään kankeutta tms. Rimadyl-kuuri on myös lopuillaan. Otetaan nyt kuitenkin lenkkeilyn suhteen rauhallisesti ja pysytään poissa metsälenkeiltä vielä jonkin aikaa. Läheisellä peltotiellä kyllä on vietetty aikaa ja otettu myös kuvia. Niitä voisi tänne laitella, jos olisi sopivaa joutoaikaa.

Tänään käytiin Rokin kanssa pitkästä aikaa mätsärissä. Ei ollakaan noita missitouhuja pitkään aikaan harrastettu. Viime kesänä kerran käytiin mätsärissä. Ja edellisestä oikeasta näyttelykäynnistä taitaa olla jo vuosi aikaa. Mutta ihan hyvin Roki muisti, mikä on homman nimi. Näytti hampaat nätisti ja antoi koplata sukukalleudetkin. Oli rapsuteltavana lapsille ja vähän aikuisillekin. Muutama vieras koira kävi sitä moikkaamassa. On Roki vaan helppo noissa massatapahtumissa: kaikille on ystävällinen, myös toisille koirille. Kotona onkin sitten vieraitten ihmisten kanssa vähän eri jutut, kun nehän voi olla murtovarkaita... ;)

Suurempaa mainetta ja kunniaa ei tänään saavutettu. Punainen nauha kyllä saatiin, mutta ei sitten sijoituttu. Vähän tuli sellainen pieni näyttelyinnostus taas päälle. Ehkä me jossain käydään ensi kesänä pyörähtämässä... Kokkolassa nyt varmaan ainakin.

23.2.

Viikko Rokin "sairaslomaa" takana. Alkupäivät Roki oli tosi rajotetulla liikunnalla. Se pääsi ulos vain hihnassa ja siinäkin vain oman pihan tuntumaan. Virtaa pakkaantui koiraseen aika mukavasti. Roki mm. tuunasi vähän niitä aikaisemmin hehkuttamiani säärystimiä...  Oivan kohteen kyllä valitsi. Ikäänkuin todetakseen, että kun ei kerta lenkille mennä, niin näitäkään ei tarvita...  Virtaa purettiin sitten naksuttelemalla iltaisin. Aloin opettamaan Rokille ihmisen ruumiinosia naksun avulla. Käsi ja jalka alkaa olla jo tuttuja käsitteitä ja Roki osaa käydä näyttämässä kuonollaan oikean paikan. :D Jatketaan harjoituksia. En sitten mitään hyödyllisempää keksinyt opettaa, mutta kivaa tuo naksuttelu on ollut. Nyt parina päivänä Roki on saanut liikkua jo vähän enemmän, mutta aika mitättömiä kävelylenkit ovat olleet. Jalka on kuitenkin nyt ollut oireeton. Rimadyl-kuuri jatkuu vielä ja liikunta pidetään nyt vielä tosi vähäisenä. Mutta ehkä tästä taidetaan tällä erää selvitä. Toivotaan parasta. Toivottavasti Roki sitten jossain vaiheessa kestää taas normaalit juoksulenkit.

16.2.

Ei se Roki sitten ollut kunnossa... :(  Olisi vain pitänyt malttaa odottaa. Viikonlopun jälkeen päätin soittaa heti maanantaina eläinlääkärille. Roki sai 17 päivän Rimadyl-kuurin ja määräyksen parin viikon pakkolevolle. Ell oli sitä mieltä, että ontuminen olisi enemmänkin siitä venähtämisestä johtuva, kuin itse lonkasta. Tai siis että se D-lonkka vaikuttaa asiaan siinä mielessä, että jalka on alttiimpi tapaturmille ja niistä paraneminen kestää pitempään kuin tervekinttuisella. Siksi sitä lepoa tapaturmien jälkeen pitää olla meillä tavallista sesseä enemmän. Nyt kokeillaan tätä. Jos tilanne ei ole viikon kuluttua parempi, sitten katsotaan uudelleen.

11.2.

Nyt Roki on taas kunnossa. Eilen käytiin kevyellä juoksulenkillä ja tänään vähän pitemmällä. Ei näy mitään linkkausta ja Roki on myös sisällä vanha kunnon Boksette. :) Leikki-intoa löytyy taas vanhaan malliin ja muutenkin otus on virtaisempi kuin viikko sitten. Kaipa se sitten oli vain normaali venähdys, joka meni levolla ohi. Taisin olla vain liian hätäinen. Mutta kun lenkille pitää päästä ja nykyään juokseminen ilman koiraa tuntuu jotenkin ... tyhjältä. Sillähän se Roki ruokansa ansaitsee. :)

Tänään kävin seuraamassa toko-koetta. Avoimessa luokassa oli aika paljon koirakoita. En kaikkia jaksanut seurata, mutta huomasin kuitenkin, että oma rima on aika korkealla... Turhankin korkealla. Hyvin voitaisiin kisaamaan mennä. Mutta jotenkin nyt tämän kisatauon jälkeen haluaisi saada oikein kunnon tuloksia. Kyllähän me seuraaviin kisoihin voitaisiin yrittää mukaan. Mutta paineita on... En tiedä, uskallanko.

Mutta on se halli kisapaikkana vaan aika rauhaton. :/ Aina siellä on väkeä katsomassa koetta koirien kanssa. Siis sellaiset ihmiset ja koirat, jotka eivät ole kisassa mukana ollenkaan. Ehkä koirien sosiaalistamista voisi harjoitella jossain muualla... Tai mitä viriketoimintaa se sitten onkaan. :) Tietysti tämä on omaa kitinää, koska Roki ottaa tuosta häiriöstä painetta turhan paljon. Kyllä tuollakin pari koiraa toimi aivan mahtavasti hälystä huolimatta. Eli tuossakin asiassa voisi oikeastaan katsoa peiliin ja opettaa sen koiran kestämään häiriötä. Ehkä ensi viikon torstaina treeneissä saataisiin vähän samanmoista hässäkkää aikaiseksi.

Mutta tämmöistä tällä erää. Huomenna ehkä ehdin treeneihin, ehkä en. Riippuu kuinka myöhään töissä menee. On taas iltaopetuspäivä. Ja huomenna on penkkarit. Jännä ja mukava työpäivä. :)

8.1.

Viikonloppu meni mukavasti. Rokilla ja Rillalla oli oikein rattoisaa keskenään. Olin oikeastaan aika yllättynyt leikin määrästä, sillä Roki ei ole enää sisällä viitsinyt mäikätä, mutta Rillan kanssa paini lattialla vain jatkui ja jatkui... Yöllä hurtat malttoivat onneksi olla rauhassa. Ulkona Rokia piti vähän toppuutella, sillä kokoeroa kaveruksilla oli kuitenkin aika paljon.

Lunta on tullut todella paljon ja välillä käytiin ulkosalla. Lauantaina iltasella pistettiin säärystimet jalkaan ja käytiin mönkimässä kunnon lumilenkki peltoaukeilla. Roki linkkasikin sitten taas lenkin jälkeen. :( Oli vähän liian rankka lenkki tuolle nitkahtaneelle koivelle. Nyt tänään Roki on sitten ulkoillut Rillan kanssa vain tuossa pihassa, pitkiä lenkkejä ei olla tehty. Voi surku tuota jalkaa. Tosiaankin toivon, että ontuminen johtuisi vain jalan venähtämisestä, eikä D-lonkka olisi alkanut vaivaamaan... Voi prkl.

Mutta siis oli kivaa. Lisäsin tuonne kuvasivulle helmikuun albumin, josta löytyy lisää kuvia parivaljakosta.

6.1.

Roki on taas ollut toipilaana. Kun noista edellisistä kipuiluista selvittiin (vaikka syy jäikin epäselväksi, tosin epäilen selkäjumia), venäytti se takakoipensa tiistaina. Leikittiin pihalla Rokin lempileluilla lypsinkumeilla :D ja Roki teki lumella vähän turhan tiukan käännöksen ja just se huonomman lonkan puoli luiskahti. Pari päivää meni vähän linkatessa ja Roki pidettinkin sitten pakkolevossa. Taas. Treeneihinkään en sitä vienyt. Itse kävin eilen kyllä vähän kuvailemassa koiria ja sitten ohjaamassa sitä omaa porukkaa. Tänään Rokin jalka on ollut ihan normikunnossa, mutta otettiin varalta vielä aika iisisti ja käytiin vain tuossa illansuussa vähän kävelemässä. Nyt täällä on taas ihan mahtavasti lunta ja sai kaivaa säärystimet taas esiin. :) Jes.

Viikonlopusta tuleekin varmasti oikein mukava, sillä ystävä on tulossa meille viikonlopuksi vehnäterriensä kanssa. Roki ei olekaan nähnyt Rilla-tyttöstä kuin viimeksi kesällä. Silloin tilanne oli tämä: Kuva

Saas nähdä, mitä nyt on luvassa...

Olen nyt jotenkin taas innostunut vähän kuvailemaan enemmän. Ajattelinkin laittaa tuonne kuvasivulle kansion, jossa on otoksia vierailevista tähdistä. Siis sellaisia minun mielestäni jollain tapaa onnistuneita koirakuvia. Tarkoitus olisi, että kuvia tulisi tässä lähiaikoina...

Mutta nyt odottamaan meidän viikonloppuvieraita ja kiinnittämään mattoja nauloilla lattiaan... ;)

31.1.

Taas tässä on kaikenlaista puuhattu. Treenailtu on ihan mukavasti. Roki osasi (ainakin viime treeneissä hallilla) peruuttaa! :) Se pakki löytyi sittenkin! Katsotaan, meneekö se taas hukkaan. :P Ruutuun ollaan otettu pysähtyminen mukaan, ei vielä maahanmenoa. Seuraamisessa olen tehnyt lyhyttä pätkää palkaten suorasta asennosta. Mutta en minä paljon tuota seuraamista viitsi jankata, ennemmin noita uusia juttuja. Avoimen luokan jäävät liikkeet kokeiltiin kisamaisesti liikkurin kanssa ja hyvin ne menivät, vaikka niitä ei edellisen kisan jälkeen ollakaan tehty. Ja kaukokäskyjä treenataan joka päivä esim. ulosmenon tai ruuan saannin yhteydessä. Motivaatio on kyllä treenaamiseen edelleen vähän meikäläisellä kadoksissa. Noh, ehkä muutama ohjattu yksityistunti parantaisi asiaa. Jotenkin pitäisi nyt saada uutta virtaa hommaan ja sitä positiivisuutta. Liian paljon edelleen vaikuttaa erään kurssin "anti" siitä, millaista en halua koiraharrastuksen omalla kohdallani olevan.

Roki oli pari päivää kipeä jostakin. En tiedä mistä kohtaa, kun se on on niin kova äijä piilottamaan kipunsa. Oli kuitenkin tosi apean oloinen ja hakeutui vain yksin nurkkiin makoilemaan. Luimisteli ja oli aika reppanan oloinen. Annoin sitten parin päivän kuurin Rimadyliä (Rölli-vainaan jäämistöstä) ja pidettiin pari päivää levossa. Nnyt Roki on ollut taas ollut normaali itsensä. Pitää nyt seurailla sitä vähän tarkemmin.

Tänään olin mätsärissä arvostelemassa pennut. Oli tosi tasokas pentuluokka ja homma oli haastava, mutta mielenkiintoinen. Pitäisi saada Rokikin joskus taas näytille, ettei se ihan noita missitouhuja unohtaisi.

Ensi viikolla voisi vähän kuvailla omaa ja muittenkin koiria. Nyt töissäkin pitäisi vähän keventyä, joten aikaa toivottavasti jää harrastuksille enemmän. :)

20.1.

Otetaas päivitystauon jälkeen vähän viime viikon kuulumisia...

No niinhän siinä kävi, että mitään ei olla ehditty tekemään viime viikolla. Minulla meni viikko töitten ja koulutuksen takia reissaamiseen, eikä treeneihinkään ehditty keskiviikkona eikä torstaina. Noh, ei Rokilla tylsää ollut. Metsälenkeille se pääsi Markuksen kanssa joka päivä. Alajärvelläkin käytiin perjantai-lauantai pyörähtämässä.

Sunnuntaina ei hakuiltu, joten lähdin sitten Jennan ja Herin kanssa lenkille. Roki oli taas ihan mieliessään Herin seurasta. Koirat piti melkoista örinämörinää leikkiessään ja nyt vain odotetaan Lestijoki-lehden tekstariterveisiin kommentteja, kuinka jotkut pitää isoja mustia vihaisia koiria irti. ;) Metsätiellä oli nimittäin paljonkin lenkkeilijöitä. Heihin toki pidettiin hyvä välimatka, mutta hurtat piti mäikätessään niin kovaa meteliä, että katseita taidettiin kerätä... Suloiset sesset. :)

Tällä viikolla olisi sitten tarkoitus treenaillakin Rokin kanssa pitkästä aikaa. Treeni-into ei ole vieläkään kyllä oikein kunnolla palannut. Jotenkin syksyllä tuli olo, että ei tämän näin totista hommaa pidä olla. Ei sovi meikäläiselle. Ja toisaalta työkin on vienyt tänä lukuvuonna tosi paljon aikaa. Siksipä tavoitteena tälle vuodelle onkin varsin kohtuullisesti TK2. :D Ja sitten pitäisi löytää se ilo taas. Pitäisi kysellä Marilta tunteja tai jotain. Eilen olohuoneessa vähän viilailtiin kaukoja ja sivulle tuloa ja kyllä Roki vaan tykkäisi treenata. Keskiviikkona ja torstaina olisi tarkoitus mennä hallille. Helmikuussa olisi kisat, mutta en ole vielä päättänyt, ilmoitanko Rokin avoimeen luokkaan, vai menenkö vasta seuraavaan. Taidanpa mennä vasta myöhemmin... Helmikuun möllikisaan menisin ilman muuta tyyliin "maksettu harjoitus", mutta enpä taida sinä päivänä päästä. No, seuraavalla kerralla.

Eli luvassa on kuin onkin treeniä ja ehkä siitä jotain raporttiakin ehtisi raapustamaan. Ehkä.

Ai niin, ja en sitten kuitenkaan jaksanut sitä manttelia ommella. Äh. Ne suuret puheet... ;)

10.1.2009

Tänään oltiin treenaamassa hakua. Oli mukavaa tosi pitkästä aikaa. Haku on ollut aina "haaveissa", mutta motivaatio ei ole riittänyt ajaa naapurikuntiin treenaamaan. (Työmatkan takia tulee ajettua niin paljon...) Hieno homma, että nyt päästiin mukaan tositoimiin ihan omalla paikkakunnalla. :) Roki oli ilmeisen innoissaan touhusta ja olinkin ihan tyytyväinen siihen, kuinka homma alkoi palaamaan Rokin mieleen. Ei otettu mitään ilmaisuja vielä, eihän me sellaista olla harjoiteltu. Kahdessa otteessa vain tehtiin erilaisia lähetyksiä maalimiehelle. Ihan hyvältä vaikuttaa.

Ilmaisua pitäisi sitten alkaa myös pikku hiljaa harjoittelemaan. Olen pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätynyt rullaan. Roki on turhautumistilanteissa alkanut vähän mölisemään, enkä haluaisi vahvistaa sitä. Yksinkertaisesti en vain pidä siitä, että koira haukkuu halutessaan jotain. Ja toisaalta Roki on aika lailla minun perääni, joten kestäisikö haukku maalimiehellä edes tarvittavan kauan? Eli rulla olkoon valintamme. :) Onnistuisiko saada homma alkuun jo ensi viikolla...? Ei varmaan, koska olen taas kolme päivää Oulussa... (huoh)

Roki on ollut yllättävän väsynyt treenien jälkeen, vaikka sitä juoksemista ei niin paljon tullutkaan kuin normaalisti lenkillä. Ehkä siellä pienissä hoffinaivoissa on jotakin sitten tapahtunut treenien aikana. :)

Illalla vielä pienelle köpöttelylle ja eiköhän tämä päivä ole sitten tässä. Huomenna taas maastoon rymyämään. Ja vinkki: Nyt noita edellisissä kuulumisissa hehkuttamiani säärystimiä saa myös Kannuksen Halpa-Hallista! Ostakaa pois!

Ai niin, ensi viikonloppuna ajattelin projektiksi ottaa manttelin ompelemisen Rokille. Eihän se sitä muuten tarvi, mutta treeneissä autossa odottelu saa sen vähän palelemaan. Eikä tee hyvää lähteä kylmillä lihaksilla rymistelemään. Saas nähdä, mitä siitä tulee... Kuvia tulee, jos lopputulos on siedettävä. :)

8.1.2009

Jestas, mikä päivitystauko!! Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mitään kivaa tai merkittävää tai muuten vain mainittavan arvoista olisi tapahtunut. Ehkä päivitysten puute kertoo juuri päinvastaisesta: Siitä, kuinka lomalla oli mukavaa ja kuinka on tullut tehtyä kaikkea virkistävää ja antoisaa puuhaa.

Noh, mitä sitten vuodenvaihteen kieppeillä on tapahtunut... Metsässä ollaan rämmitty joka päivä ja pitkään! Investoin meille kaksijalkaisille kunnon eräsäärystimet (merkkiä Extreme hunting... :D) , joten nyt on päästy myngertämään umpihangille ja poikkeamaan poluilta ihan omille reiteille. Sopivasti tuli luntakin kunnolla. Mikään ei ole mukavampaa, kuin kunnon umpihankilenkki lumisessa metsässä, aah. Ja Rokikin tykkää. Metsässä ollaan otettu myös ihan tälleen omalla porukalla pieniä hakupistoja. Vain sellaista "ukko"-käskyn mieleenpalauttamista, sillä uuden vuoden kunniaksi on ollut vähän hakuvirityksiä. Toivottavasti saataisiin meille uusi harrastus.

Koirakavereita Rokin on myös päässyt moikkaamaan joululoman aikana. Pisin reissu tehtiin Nivalaan Pinjan ja Inkan luo. Pinjan jäinen olemus valloitti taas Rokin sydämen. Valitettavasti vain vastarakkaus jäi tällä(kin) kertaa  saamatta. Inka puolelestaan oli oma inkamainen itsensä ja nuorisoketju sai ihan mukavat juoksuimäikkäykset aikaiseksi. Leevi rotikanalku käväisi myös loppiaisena, mutta siitä visiitistä Roki ei ollut kauhean innoissaan... Se lähinnä vain yritti päästä irti terävistä pentuhampaista. Leevi puolestaan söi monta tukkoa herkullista hoffikarvaa... :D

Tokossa ollaan otettu joka päivä olohuonetreenejä voittajaluokan kaukokäskyissä. Kuten ennenkin. Ehkä ne joskus on valmiit. Treenailu on ollut sivuseikka lomalla, ja olikin mukavaa unohtaa ne hommat ihan tyystin. Voisi kai sanoa, että kunnianhimo on hävinnyt lopullisesti. Päätinkin ottaa tavoitteissa askeleen taaksepäin ja nyt tarkoituksena on hakea meille se TK2, vaikka siihen menisi kymmenen kisaa! Jääpä sitten joku muisto tuosta avoimesta luokasta ainakin. Voittajaluokka kun tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta asialta... Jää nähtäväksi, päästäänkö siinä joskus kisaamaan. Kyllä me treenailua jatketaan, mutta ei ehkä niin tiukalla aikataululla, mitä vielä syksyllä ajattelin. Katsotaan.

Varmaan muutakin on tapahtunut, mutta tuossa nyt jotain jorinaa. Nyt ollaan sitten palattu arkeen ja elämä on taas työn rytmittämää. Ja Rokilla on tylsää. Eilen ja tänään käytiin hallilla treenailemassa pitkästä aikaa. Eilen oltiin molemmat Rokin kanssa jotenkin ruosteessa tauon jälkeen, eikä ollut oikein innostusta kummallakaan. (Tai minustahan se innostuksen puute koiraan tarttuu...) Tänään oli sitten parempi päivä ja olin ihan tyytyväinen hommiin. Viilattiin seuraamista ja tarkkailin peilistä Rokin asentoa. Aika pitkiä pätkiä päästiin jo suorassa. :) Hyppynouto meni hyvin ja harjoiteltiin ruutua. Sitten otin pitkästä aikaa jäävät liikkeet, jos kerran jatketaankin avoimessa. Ja kyllä Roki ne osaa ja muistaa. Paikallamakuuta lentelevien pallojen ja juoksevien koirien toimiessa häiriönä. Ja muuta sellaista pientä värkkäämistä. Ihan kiva ilta. :) Ensi viikolla voisi melkein keskiviikkona kokeilla ottaa avo-liikkeet kaikki kisamaisesti ja tarkistaa, mitä pitää sitten alkaa viilaamaan kisoja varten.

Mutta siinä oli nyt kuulumisia. Kaiken kukkuraksi lisäsin vielä kuviakin. :O