Erkin väin Rölli
Suomenpystykorva
10.1. 1993 - 12.7.2007
Lepää rauhassa, rakas ystäväni.
 

Rölli tuli vanhemmilleni, kun olin 13-vuotias. Olin pitkään kinunnut koiraa, ja viimein vanhempani antoivat periksi. Isäni harrastaa metsästystä, joten luonnollinen valinta roduksi oli suomenpystykorva. Siinä vaiheessa itse olisin mieluiten ottanut jonkin muun rodun, kuin mielestäni tuikitavallisen pystykorvan. Kuinka väärässä olinkaan...

Rölli sulatti sydämeni, kun olimme hakemassa koiraa kasvattajalta. Olimme kauppojen teon jälkeen lähdössä kotiin. Istuin jo takapenkillä ja kasvattaja tuli pieni pörröinen pentu sylissään luokseni. Hän antoi koiran syliini ja sanoi "Tämä on sitten Rölli.". Siitä hetkestä lähtien Rölli oli Maailman Paras Koira.

Rölli oli nuoren tytön paras ystävä ja sen kanssa touhuttiin kaikennäköistä. Pihaan kyhättiin esteratoja ja pikkusiskoa etsittiin piiloista. Röllin kanssa oivalsin, kuinka koira oppii. Rölli oppikin monia temppuja, joilla usein hämmästytettiin vieraita. "Oppiiko pystykorvakin?..." Varsinaisen päivätyönsä Rölli teki lintukoirana, ja kuulemma ihan hyvällä menestyksellä. Parasta Röllissä olivat sen "juttelutaidot", joita en ole tavannut vielä millään muulla koiralla tai rodulla.

Rölli sai pitkään viettää ansaittuja eläkepäiviä Alajärvellä vanhempieni luona. Vanhuus ei tullut yksin ja vaivoja oli lopulta monenlaisia. Lopulta vanhuuden vaivat kävivät liian raskaiksi ja Rölli pääsi lepoon.
Rölli antoi 14 ikävuotensa aikana loputtoman määrän hyviä muistoja ja kokemuksia. Toki sen kanssa tehtiin paljon virheitä, koska se oli koko perheelle ensimmäinen koira. Kuitenkin aina Rölli säilyy mielessäni nuoruuden Maailman Parhaana Koirana.

Ehkäpä meillä jonain päivänä on vielä ihkaoma pystykorva hoffin kaverina...